Emma Ope

Poliittiset, teoreettiset ja kansainväliset vaikutteet koulutus- ja työmarkkinoihin aiheuttavat toisaalta koulutus-/työvoiman kysynnän, toisaalta koulutus-/työvoiman tarjonnan. Ennusteen mukaan tulevaisuudessa johto- ja asiantuntijatyön sekä palvelutyön osuus lisääntyvät, muut vähenevät tai pysyvät samoissa lukemissa. Hoitotyön määrä räjähtää käsiin väestön ikääntyessä samoin kuin johto- ja asiantuntijatyön. Tekniikan suunnittelu ja tutkimustyön sekä sosiaali- ja vapaa-ajan alan työn työpaikat kasvavat eniten, mutta ei opetus- ja kasvatustyölläkään huonosti mene; HS-koulutusliitteessä 2004 oli Suomen Gallupin teettämä tutkimus, jossa opettajan ammatti oli ykkönen ’joihin kouluttautumista voisi vakavasti harkita’ – imua siis riittää jatkossakin!

Kasvavat kvalifikaatio- ja pätevyysvaatimukset, uudet työn muodot, epävarmuus työstä ja jatkuvat pätkätyöt työuran aikana luovat työssä vaadittavia perustaitoja:

•         valmius ammattinsa ja työnsä teoreettisten perusteiden ymmärtämiseen

•         tekninen pätevyys eli työtehtävissä tarvittavien taitojen hallinta

•         systeemipätevyys eli osien ja kokonaisuuden funktionaalisten ja kausaalisten suhteiden tajuaminen

•         työmarkkinataidot, joiden avulla työntekijä sijoittuu työmarkkinoille.

Näin muutokset työelämässä vaikuttavat koulutuksen muutokseen:

•         koulutusjärjestelmän ja tutkintorakenteen muuttaminen

•         opetussuunnitelmien uudistaminen

•         avoimet oppimisympäristöt ja työelämäyhteydet

•         oppimisen tukeminen ja ohjaus

•         elinikäinen opiskelu.

Ammatillisen koulutuksen keskeinen muutos 1980-luvulta on ollut vaihtaa normit, suunnittelu, valvonta ja kansalliset lähtökohdat koulutusmarkkinoihin, tulos-ohjaukseen, ennakointiin, arviointiin ja ottamalla huomioon globaalit haasteet. Eli samaan aikaan kun työmarkkinat ovat muuttuneet pysyvistä työsuhteista pätkätöihin, muuttuu myös koulutus yhä modulaarisemmaksi. Ammatillisen opettajan työ on oppimisen ja osaamisen kehittäminen ympäristössä, jossa globaalit trendit ja työelämän muutokset, koulutuspolitiikan ja koulutusorganisaation strategiset linjaukset, opiskelijoiden kasvun ja oppimisen ohjaaminen, koko oppimisyhteisön toiminnan kehittäminen sekä oman ja oppimisyhteisön substanssiosaamisen kehittäminen vaikuttavat. Ei mikään pieni haaste!

• Leave a comment... (7)

Wow. Siinä kiteytettynä. Ja vahva tunne siitä, että olen ollut oikeilla jäljillä: minä todellakin _haluan_ verkko-opeksi

Ihan mieletöntä on ollut huomata se, että on oikeastaan ihan sama mitä asiaa opettaa. Kun pääsee/joutuu imuun, se vie aiheesta riippumatta. Olin ajatellut, että minua kiinnostaisi vain/ainoastaan urasuunnittelu aiheena verkossa, mutta nyt ajattelen, että jos ohjattavat innostuvat, on se ja sama vaikka aiheena olisi teoreettinen fysiikka. Imu vie.

Negatiivista on se, että edelleenkään en saanut vastausta siihen ‘miten imu tapahtuu’. Kuinka motivoin? Kuinka aktivoin? Jotenkin se vain tapahtui. Mutta en _todellakaan_ osaa sormella osoittaa mikä sen teki. Joku sen teki – vai tekikö? Oliko se ‘kukaan’ vai olimmeko se me yhdessä? Miten se voi olla ‘me yhdessä’ kun eikö ‘me’ synny vain jos meidät ryhmäytetään? Mutta ryhmäytettiinkö meitä? Mielestäni ei. Mielestäni me ryhmäydyimme ihan itse.

On tietysti helppo ajatella, että moista ei olisi tapahtunut ilman muutamaa ‘suulasta’. Mutta olisiko ‘suulas’ ollut joku muu, jos ei nykyinen/nykyiset? Onko verkko välineenä sellainen, että ryhmäytyminen tapahtuu välttämättä? Eikö verkko olekaan välineenä kylmä? Onko se kuuma (ei vain lämmin)?

Positiivisuus. Kommenteissa. Ja alustuksissa. Se on varmasti yksi kulmakivi. Vaikka välillä tulkitsin jotkut viestit negatiivisiksi, ketjujen pääpaino oli selkeästi toinen toistaan selkään taputtava. Toisaalta nyt ei ole kokemusta – voi olla että olisimmekin saanut _vielä_ enemmän_ jos olisimme päässeet ‘irti’. En tarkoita negatiivisesti, mutta rakentavasti kritisoiden. Nyt kommentit olivat lähinnä lempeitä.

Persoona. Siitäkään en päässyt lähemmäs. Edelleen tein saman huomion kuin aiemmilla verkkokursseilla, että miehet jotenkin helpommin ‘ottavat tilaa’. Mieleeni jäi vain yksi ‘suulas’ naispuolinen, miespuolisia useampia. Se on sikäli mielenkiintoista, että face-to-face -tilanteissa koen naiset ‘suulaammiksi’. Ja nyt täytyy kyllä painottaa, että ‘suulas’ ei sanavarastossani tarkoita negatiivista; vain sanavalmista/-haluista. Ilman hipsuja suulas voi sitten olla eri juttu..

Mutta ehdottoman antoisa, positiivinen ja aivoja kuumottava kokemus!

• Leave a comment... (2)

Katselin FST:stä ohjelmaa Koulukiusaamisesta. Hyvin se ei mennyt, kun puhe oli tanskaksi ja tekstitys ruotsiksi – ja ruotsintaitoni on lähes yhtä olematonta kuin tanskantaitoni. Mutta aihe oli niin mielenkiintoinen, että oli pakko yrittää ymmärtää. Pyydän etukäteen anteeksi väärinymmärryksiäni!

Ohjelmassa puhuivat niin kiusatut, kiusaajat kuin asiantuntijatkin. Kiusattu (nyt jo aikuinen) tyttö kertoi, että häntä “kohdeltiin kuin eläintä”.  Kiusattu poika sanoi, että pahinta oli, kun viimein uskaltautui puhumaan aiheesta aikuiselle ja vastaukseksi sai vain: “Älä välitä heistä”. Helpotus löytyi viimein karate-harrastuksesta. Ei siitä, että olisi pystynyt panemaan kiusaajilleen vastaan, vaan siitä, että sai muuta ajateltavaa. Ja löytyi sieltä viimein uusia kavereitakin. Kun kiusatulta kysyttiin, miksi hän itse epäilee että häntä kiusattiin, tuli vastaukseksi pitkä litania omia attribuutteja: “en ole urheilullinen, olen kova piirtämään, olin helppo kohde kun en heti alussa ymmärtänyt pistää vastaan…” Kiusatulle ei tullut mieleenkään, että ehkä vika ei ollutkaan hänessä itsessään.

Yksi kiusaaja kertoi, että aluksi hän oli itse ollut kiusattu. Hän oli päässyt kiusaamisesta eroon, kun oli huomannut koulussa toisen vähän syrjäänvetäytyvän, jota itse alkoi kiusata. Kiusaaja tunsi tekevänsä väärin, mutta samalla itsensä hyväksytyksi. Sosiaalista painetta kerrakseen… Toinen kiusaaja (nyt jo aikuinen) kertoi, että kiusaaminen oli hänelle vain peliä, viihdykettä; hän ei voinut lapsena ymmärtää miten isot jäljet jättäisi kiusaamiinsa.

Ohjelman ohje oli: Kiusaamista ei saa hyväksyä. Me voimme vaikuttaa kiusaamiseen (se loppuu kun ‘näemme’ sen). Me emme saa hyväksyä kiusaamista.

Ohjelma oli ihan kamala. Kamalan hyvä.

• Leave a comment... (1)

Tänään tuli ihana idea ottaa Second Life (virtuaalimaailma oppimisympäristönä avatarineen). Mutta kaatuihan se. Ennen maailmaan pääsyä pitää koneelle ladata client, jota minunkaan (työ-) koneelleni ei saanut ladattua. Niimpä. Hyvä idea kaatui huonoon käytettävyyteen. Jos ope ei saa asennusta tehtyä ei sitä voi vaatia oppilailtakaan. Se onkin hyvä mittari: jos itse joudut tukeutumaan manuaaleihin tai apujoukkoihin sen joutuvat tekemään oppilaasikin. Jos sinulta menee tunti päästä maailmaan, kerro se oppilaittesi lukumäärällä (esim. 28) ja laske kannattaako (esim. 28 tunnin) työ, eli onko väline sitenkään _niin_ hyvä. Harva on. Mutta ne harvatpa ovatkin sitten helmiä (mm. blogit, wiki, RSS-feed, Moodle…).

• Leave a comment... (5)

Mikä olisi oikea määrä osallistujia intensiiviviikolla? Käyn parhaillaan verkkokurssin intensiiviviikkoa ja tietotulva on val-ta-va. Ähky painaa. Sitäpaitsi turrun: suurin osa kirjoituksista toistaa samaa asiaa hieman eri sanakääntein. Kun ketjuja on monta. Itse päädyin jo skimmailuun; en enää edes yritä lukea kaikkea, vaan keskityin joihinkin juonteisiin. Mitä helmiä minulta saattaakaan jäädä huomaamatta! No, lohduttaudun sillä, että ketjut jäävät, vaikka intensiiviviikko loppuukin. Minulla on loppuelämä aikaa lukea kaikki intensiiviviikolla kirjoitettu

Mutta että. Ohjaajana. Olisi pakko lukea kaikki heti intensiiviviikolla – ja kommentoidakin. Miten ihmeessä sitä pystyy hallitsemaan mitä on missäkin ketjussa jo vastannut ja jääkö joku nyt kokonaan paitsioon (eli että ei vastaa jonkun mihinkään heittoon mitään)?! Tulee itselle fiilis, että minä en sitten ainakaan pidä verkkointensiivejä yli viiden osallistujan joukkiolle

• Leave a comment... (5)

- mihin luennolle olet osallistunut? Koulutus ja työelämä – vertaileva näkökulma
- milloin luento oli? 21.11.07
- mitkä kolme asiaa jäi päällimmäisiksi mieleen luennosta:
1) Luennoitsija pisti meidät pohtimaan mistä johtuu/syntyy ammatillisen koulutuksen arvostus. Vastauksia olivat mm. laatu, mediaseksikkyys, työelämän arvostus, palkka, perheen/kodin arvostus, työnsaatimahdollisuudet/työn jatkuvuus, yhteistyö eri koulutusten välillä (kuinka esim. lukion opo tuntee eri alojen koulutuksia), jatko-opintomahdollisuudet, kuinka helppo päästä oppilaitokseen sisään/valmistua, yhteiskunnallinen/sosiaalinen arvostus. Luennoitsija totesi lopussa, että nykysuuntaus on kohti miten pystyy toteuttamaan itseään työssään (eikä vain palkka tai status).
2) ISCED-tasot = Unescon yleinen koulutustasoluokitus. 0 on esiaste, 1 on peruskoulun ala-aste, 2 yläaste, 3 lukio tai ammatillinen oppilaitos, 4 ammatillinen erikoiskoulutus jne. Naiset suosivat yleissivistävää koulutusta, miehet ammatillista koulutusta. Esim. USA:ssa ei ole lainkaan ammatillista koulutusta, vaan lukiosta mennään suoraan McDonaldsiin, jossa ammatillinen oppiminen tapahtuu. Suomessa, Saksassa ja Itävallassa on ammatillinen korkeakoulu -vaihtoehto, jota ei yleensä Euroopan maissa ole; vain yliopisto/korkeakoulu, jolloin korkea-asteella ei ole valmiuksia jatkaa ammatillista linjaa.
3) Muutama lausahdus, joita ei sen kummemmin perusteltu, mutta joita jäin itsekseni ihmettelemään:
“Suomalaisista nuorista 28% työttömiä” – ?! Onko armeijassa olevat nuoret miehet ‘työttömiä`? Vai voiko todella noin suuri osa nuoristamme (alle 24-vuotiasta) olla todella työttömiä?
“Naisten työttömyys erityisesti ryhmässä 38-44″. Siis saavatko 45-vuotiaat naiset yhtäkkiä töitä? Eivätkö työnantajat enää pelkää 45-vuotiaiden tulevan raskaiksi? Mistä ihmeestä moinen?
“Suomessa ei ole opisto-tasolta valmistuneita”. Onhan! Siis vaikka ei valmistuisi enää, on meillä suuri reservi niitä, jotka _ovat_valmistuneet_ opistosta – mihin kategoriaan heidät kaikki on tungettu?!

• Leave a comment... (4)

- mihin luennolle olet osallistunut? Koulukiusaaminen ja VERSO-projekti
- milloin luento oli? 15.11.07
- mitkä kolme asiaa jäi päällimmäisiksi mieleen luennosta
1) Koulukiusaamista on, kun yksi ja sama oppilas joutuu toistuvasti ja systemaattisesti toisten tahallisen, negatiivisen toiminnan kohteeksi. Koulukiusaaminen liittyy yleensä voimasuhteiden tasapainoon; kiusattu oppilas on jollain tavalla puolustuskyvytön kiusaajaan tai kiusaajiin nähden. Koulukiusaaminen EI ole isojen koulujen & suurkaupunkien ongelma; lisääntynyt huomattavasti; kiusaajat häiriintyneitä, poikkeuksellisen aggressiivisia oppilaita; kiusaajat sosiaalisesti taitamattomia oppilaita; opettajat taitamattomia tai eivät välitä mitä oppilaiden välillä tapahtuu; eivätkä kiusatut provosoi kiusaamista.
2) Kiusaamista voi tapahtua psyykkisesti (esim. katseen välttäminen/tuijottaminen tai silmäysten vaihtaminen), sanallisesti (esim. kuiskuttelu, juorujen kehittäminen tai haukkuminen) ja fyysisesti (esim. lyöminen, töniminen).
3) VERSO – vertaistuki: http://www.ssf-ffm.com/vertaissovittelu/. Maija Gellin Suomen sovittelufoorumista kouluttaa opettajia.
Vertaistuessa 2 saman ikäistä tai vähän vanhempaa, koulutettua (aina sama tyyli & tapa & kysymykset) oppilasta sovittelevat oppilaiden väliset riidat. Ohjaava opettaja seuraa sovittelua & seuraa sovittelun toteutumista. Opettajilla on tilauslomake, jolla he tilaavat sovittelun, jos riitapukarit suostuvat sovitteluun. Sovittelijat kirjaavat sopimuksen, jonka riitapukarit allekirjoittavat. Viikon kuluttua tavataan uudelleen ja katsotaan onko sopimus pitänyt. 3 kk ajalla sovittelutapauksia ollut n. 40, niistä 96% pitänyt. Suomessa VERSO on toiminut jo 7 vuotta. Vertaistuki opettaa samalla (kun sovittelee riidat) oppilaille vastuullisuutta ja omista asioista huolehtimista & sopimista.

• Leave a comment... (3)

- mihin luennolle olet osallistunut? Tarinateatteri ja ennaltaehkäisevä perhetyö
- milloin luento oli? 28.8.07
- mitkä kolme asiaa jäi päällimmäisiksi mieleen luennosta
1) Psykodraama- ja tarinateatteriryhmät sekä perheterapia auttavat vanhempia kasvamaan vanhemmuudessaan. Ryhmät ovat suljettuja (8-12 osallistujaa) ja pitkäkestoisia (1-2 vuotta) ja niissä tarjoutuu mahdollisuus jakaa kokemuksia ja saada uusia näkökulmia omaan elämäntilanteeseen; keskustelun lisäksi ryhmän yhteisiä teemoja ja kysymyksiä näyttämöllistetään.
2) Tarinakahvilassa yhdistyvät tarinateatteri ja arjen kokemusten jakaminen teen ja kahvin juonnin lomassa (kuulosti hyvin samalta kuin MLL:n perhekahvilat – teatterilisäyksellä). Kahvila on kaikille avoin ja siellä tutkitaan tarinateatterin avulla perheen ja vanhemmuuden kysymyksiä.
3) Luennon harjoituksissa jakauduttiin ryhmiin lasten ikien mukaan. Minä (ja neljä muuta) olin 7-vuotiaiden ryhmässä. Muistelimme omaa lapsuuttamme, kun olimme oman lapsemme ikäisiä; niitä iloja ja suruja, joita juuri tuon ikäisinä koimme. Lopuksi jokainen ryhmä kertoi mitä he olivat kaivaneet muisteistaan. Oli huisia huomata, kuinka paljon lapsen elämä muuttuu ala-asteiässä: 7-vuotiaasta pikkulapsesta 13-vuotiaaksi esiteiniksi. Harjoitus auttoi meitä ymmärtämään mitä lapsemme käy läpi juuri nyt.

• Leave a comment... (2)

Lueskelin tänään materiaalia, jossa verrattiin verkko-opiskelua perinteiseen. “Tulokset viittaavat siihen että verkko-opiskelussa käytettiin kehittyneempiä opiskelutapoja. Syväoppimista tapahtui enemmän ja itsesäätely oli pidemmällä. Perinteisen opiskelun myötä näytti toteutuvan rutinoituminen ulkoisesti ohjattuun opiskelutapaan, jossa suoriutuminen tuli keskeiseksi. ”

Toinen mieleen jäänyt juttu oli: “TVT:n käytöllä ei ole itseisarvoa, vaan sen avulla toteutetaan pedagogisia valintoja, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan.” Hmm… minä olin ajatellut, että miltei aina verkkoa käytetään opetuksessa 24/7:n takia; eli jotta kaikki halukkaat pystyvät osallistumaan (niin Iistä kuin Hangosta/Kuortaneeltakin) ja itselleen parhaiten sopivana ajankohtana. Ekologisena ihmisenä pidän myös siitä, että matkustelu vähenee (bensa, diesel tms. kätkyt). En siis ollut ajatellut valintoja/lisäarvoa nimenomaisen pedagogisina, vaan vaikuttavuutena “kustannustehokkuuteen, joustavuuteen ja saavutettavuuteen “.

Kolmas jota pohdin: verkko-opiskelussa on HIRVEÄSTI LUETTAVAA. En tiedä olenko kamalan paljon hitaampi lukija näytöltä kuin paperilta vai minkä vuoksi tämä lukeminen tuntuu niin tuskastuttavalta (yleensä rakastan lukemista). Johtuuko se silmälaseista? Onko eri tyyppisiä lukijoita? Vai onko näytöltä lukeminen kaikille yhtä epämiellyttävää…

• Leave a comment... (11)