Jälkifiilis intensiivistä

Posted on November 25th, 2007 in 3.4.2 OTVO by emmaope

Wow. Siinä kiteytettynä. Ja vahva tunne siitä, että olen ollut oikeilla jäljillä: minä todellakin _haluan_ verkko-opeksi :)

Ihan mieletöntä on ollut huomata se, että on oikeastaan ihan sama mitä asiaa opettaa. Kun pääsee/joutuu imuun, se vie aiheesta riippumatta. Olin ajatellut, että minua kiinnostaisi vain/ainoastaan urasuunnittelu aiheena verkossa, mutta nyt ajattelen, että jos ohjattavat innostuvat, on se ja sama vaikka aiheena olisi teoreettinen fysiikka. Imu vie.

Negatiivista on se, että edelleenkään en saanut vastausta siihen ‘miten imu tapahtuu’. Kuinka motivoin? Kuinka aktivoin? Jotenkin se vain tapahtui. Mutta en _todellakaan_ osaa sormella osoittaa mikä sen teki. Joku sen teki – vai tekikö? Oliko se ‘kukaan’ vai olimmeko se me yhdessä? Miten se voi olla ‘me yhdessä’ kun eikö ‘me’ synny vain jos meidät ryhmäytetään? Mutta ryhmäytettiinkö meitä? Mielestäni ei. Mielestäni me ryhmäydyimme ihan itse.

On tietysti helppo ajatella, että moista ei olisi tapahtunut ilman muutamaa ’suulasta’. Mutta olisiko ’suulas’ ollut joku muu, jos ei nykyinen/nykyiset? Onko verkko välineenä sellainen, että ryhmäytyminen tapahtuu välttämättä? Eikö verkko olekaan välineenä kylmä? Onko se kuuma (ei vain lämmin)?

Positiivisuus. Kommenteissa. Ja alustuksissa. Se on varmasti yksi kulmakivi. Vaikka välillä tulkitsin jotkut viestit negatiivisiksi, ketjujen pääpaino oli selkeästi toinen toistaan selkään taputtava. Toisaalta nyt ei ole kokemusta – voi olla että olisimmekin saanut _vielä_ enemmän_ jos olisimme päässeet ‘irti’. En tarkoita negatiivisesti, mutta rakentavasti kritisoiden. Nyt kommentit olivat lähinnä lempeitä.

Persoona. Siitäkään en päässyt lähemmäs. Edelleen tein saman huomion kuin aiemmilla verkkokursseilla, että miehet jotenkin helpommin ‘ottavat tilaa’. Mieleeni jäi vain yksi ’suulas’ naispuolinen, miespuolisia useampia. Se on sikäli mielenkiintoista, että face-to-face -tilanteissa koen naiset ’suulaammiksi’. Ja nyt täytyy kyllä painottaa, että ’suulas’ ei sanavarastossani tarkoita negatiivista; vain sanavalmista/-haluista. Ilman hipsuja suulas voi sitten olla eri juttu.. :)

Mutta ehdottoman antoisa, positiivinen ja aivoja kuumottava kokemus!

Koulukiusaamisesta (taas)

Posted on November 24th, 2007 in 3.4.2 OTVO by emmaope

Katselin FST:stä ohjelmaa Koulukiusaamisesta. Hyvin se ei mennyt, kun puhe oli tanskaksi ja tekstitys ruotsiksi – ja ruotsintaitoni on lähes yhtä olematonta kuin tanskantaitoni. Mutta aihe oli niin mielenkiintoinen, että oli pakko yrittää ymmärtää. Pyydän etukäteen anteeksi väärinymmärryksiäni!

Ohjelmassa puhuivat niin kiusatut, kiusaajat kuin asiantuntijatkin. Kiusattu (nyt jo aikuinen) tyttö kertoi, että häntä “kohdeltiin kuin eläintä”.  Kiusattu poika sanoi, että pahinta oli, kun viimein uskaltautui puhumaan aiheesta aikuiselle ja vastaukseksi sai vain: “Älä välitä heistä”. Helpotus löytyi viimein karate-harrastuksesta. Ei siitä, että olisi pystynyt panemaan kiusaajilleen vastaan, vaan siitä, että sai muuta ajateltavaa. Ja löytyi sieltä viimein uusia kavereitakin. Kun kiusatulta kysyttiin, miksi hän itse epäilee että häntä kiusattiin, tuli vastaukseksi pitkä litania omia attribuutteja: “en ole urheilullinen, olen kova piirtämään, olin helppo kohde kun en heti alussa ymmärtänyt pistää vastaan…” Kiusatulle ei tullut mieleenkään, että ehkä vika ei ollutkaan hänessä itsessään.

Yksi kiusaaja kertoi, että aluksi hän oli itse ollut kiusattu. Hän oli päässyt kiusaamisesta eroon, kun oli huomannut koulussa toisen vähän syrjäänvetäytyvän, jota itse alkoi kiusata. Kiusaaja tunsi tekevänsä väärin, mutta samalla itsensä hyväksytyksi. Sosiaalista painetta kerrakseen… Toinen kiusaaja (nyt jo aikuinen) kertoi, että kiusaaminen oli hänelle vain peliä, viihdykettä; hän ei voinut lapsena ymmärtää miten isot jäljet jättäisi kiusaamiinsa.

Ohjelman ohje oli: Kiusaamista ei saa hyväksyä. Me voimme vaikuttaa kiusaamiseen (se loppuu kun ‘näemme’ sen). Me emme saa hyväksyä kiusaamista.

Ohjelma oli ihan kamala. Kamalan hyvä.

Second Life

Posted on November 23rd, 2007 in 3.4.2 OTVO by emmaope

Tänään tuli ihana idea ottaa Second Life (virtuaalimaailma oppimisympäristönä avatarineen). Mutta kaatuihan se. Ennen maailmaan pääsyä pitää koneelle ladata client, jota minunkaan (työ-) koneelleni ei saanut ladattua. Niimpä. Hyvä idea kaatui huonoon käytettävyyteen. Jos ope ei saa asennusta tehtyä ei sitä voi vaatia oppilailtakaan. Se onkin hyvä mittari: jos itse joudut tukeutumaan manuaaleihin tai apujoukkoihin sen joutuvat tekemään oppilaasikin. Jos sinulta menee tunti päästä maailmaan, kerro se oppilaittesi lukumäärällä (esim. 28) ja laske kannattaako (esim. 28 tunnin) työ, eli onko väline sitenkään _niin_ hyvä. Harva on. Mutta ne harvatpa ovatkin sitten helmiä (mm. blogit, wiki, RSS-feed, Moodle…).

Intensiiviviikon infoähky

Posted on November 22nd, 2007 in 3.4.2 OTVO by emmaope

Mikä olisi oikea määrä osallistujia intensiiviviikolla? Käyn parhaillaan verkkokurssin intensiiviviikkoa ja tietotulva on val-ta-va. Ähky painaa. Sitäpaitsi turrun: suurin osa kirjoituksista toistaa samaa asiaa hieman eri sanakääntein. Kun ketjuja on monta. Itse päädyin jo skimmailuun; en enää edes yritä lukea kaikkea, vaan keskityin joihinkin juonteisiin. Mitä helmiä minulta saattaakaan jäädä huomaamatta! No, lohduttaudun sillä, että ketjut jäävät, vaikka intensiiviviikko loppuukin. Minulla on loppuelämä aikaa lukea kaikki intensiiviviikolla kirjoitettu ;)

Mutta että. Ohjaajana. Olisi pakko lukea kaikki heti intensiiviviikolla – ja kommentoidakin. Miten ihmeessä sitä pystyy hallitsemaan mitä on missäkin ketjussa jo vastannut ja jääkö joku nyt kokonaan paitsioon (eli että ei vastaa jonkun mihinkään heittoon mitään)?! Tulee itselle fiilis, että minä en sitten ainakaan pidä verkkointensiivejä yli viiden osallistujan joukkiolle ;)

Perinteinen verrattuna verkko-opiskeluun

Posted on October 18th, 2007 in 3.4.2 OTVO by emmaope

Lueskelin tänään materiaalia, jossa verrattiin verkko-opiskelua perinteiseen. “Tulokset viittaavat siihen että verkko-opiskelussa käytettiin kehittyneempiä opiskelutapoja. Syväoppimista tapahtui enemmän ja itsesäätely oli pidemmällä. Perinteisen opiskelun myötä näytti toteutuvan rutinoituminen ulkoisesti ohjattuun opiskelutapaan, jossa suoriutuminen tuli keskeiseksi. ” :)

Toinen mieleen jäänyt juttu oli: “TVT:n käytöllä ei ole itseisarvoa, vaan sen avulla toteutetaan pedagogisia valintoja, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan.” Hmm… minä olin ajatellut, että miltei aina verkkoa käytetään opetuksessa 24/7:n takia; eli jotta kaikki halukkaat pystyvät osallistumaan (niin Iistä kuin Hangosta/Kuortaneeltakin) ja itselleen parhaiten sopivana ajankohtana. Ekologisena ihmisenä pidän myös siitä, että matkustelu vähenee (bensa, diesel tms. kätkyt). En siis ollut ajatellut valintoja/lisäarvoa nimenomaisen pedagogisina, vaan vaikuttavuutena “kustannustehokkuuteen, joustavuuteen ja saavutettavuuteen “.

Kolmas jota pohdin: verkko-opiskelussa on HIRVEÄSTI LUETTAVAA. En tiedä olenko kamalan paljon hitaampi lukija näytöltä kuin paperilta vai minkä vuoksi tämä lukeminen tuntuu niin tuskastuttavalta (yleensä rakastan lukemista). Johtuuko se silmälaseista? Onko eri tyyppisiä lukijoita? Vai onko näytöltä lukeminen kaikille yhtä epämiellyttävää…

On se hienoa olla Vespassa

Posted on October 17th, 2007 in 3.2.3 Yhteistoiminnallinen oppiminen, 3.4.2 OTVO by emmaope

Lueskelin tänään säädöstehtävän vastauksia Moodlessa – ja ihastelin miten monipuolista sakkia olemme. En ollut tullut ajatelleeksikaan miten monenmoisia opettajia on olemassa. Ajatelkaa mikä vahvuus meillä on, jos saamme pidettyä yhteyttä (ja mikä ettemme saisi – näin verkossa ainakin) vielä opintojen päätyttyäkin.

Toinen mitä pohdiskelin oli tämä verkkomuotoinen opiskelu. Olen pakahtua YLPEYDESTÄ kun ajattelen, että olen tässä mukana. Ihan oikeasti! Me opimme samat asiat kuin lähiopiskelijat PLUS käyttämään verkkoa opetuksessa. Upeaa!

OTVO Ohjaustaidot verkko-opetuksessa

Posted on October 1st, 2007 in 3.4.2 OTVO by emmaope

Tänään (viimein!) alkoi Ohjaustaidot verkko-opetuksessa -kurssi. Vaikka olen virallisesti suorittanut valinnaiset opinnot, tämä kurssi tuntui minun opettajuuttani ajatellen niin kriittiseltä, että ilmoittauduin innolla mukaan. Ja tänään olen sitten pää sauhuten lukenut verkkomateriaalia. Tuntuu, että itse asiassa liian innolla; pitäisi pystyä hidastamaan, jotta syväoppiminen on mahdollista.